Päähenkilönä äiti, mitä tulee mieleen? Listasimme seitsemän kijaa, jotka eivät eivät ole ehkä mitään tyypillisimpiä äitikirjoja. Näissä kirjoissa äidit ovat muutakin kuin äitejä!

Äiti-ihminen päähenkilönä tuntuu harvinaiselta, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Äidit ovat kirjallisuudesta paljon poissa. He ovat joko kuolleet, lähteneet, kirjaimellisesti tai henkisesti eivät ole läsnä – tai heille ei vain ole roolia tarinassa. 

Oma lukunsa ovat vaikeat äitisuhteet, joita kuvataan usein tyttären näkökulmasta. Missä ovat tavalliset, erilaiset äidit, joiden äitiys vain on olematta teoksen pääaihe? 

Äitienpäivän kunniaksi ja 13. jaksomme teeman mukaisesti keräsimme lukemistamme teoksista 7 kirjaa, joissa on suuressa roolissa upea äiti.

Kuuntele myös Oma huone -podcastin 13. jakso: Miten äitiydestä pitäisi kirjoittaa?

Paula Nivukoski: Nopesti piirretyt pilvet

1920-luvun Pohjanmaalla Liisa toteuttaa isänsä kuolinvuoteella esittämää pyyntöä pitää kotitila omassa suvussa. Liisan mies Kalle lähtee leveämmän leivän perässä Amerikkaan ja Liisa jää. Pikkusisko lähtee itsenäiseksi naiseksi Vaasaan, äiti arvostelee ja kyläläiset puhuvat selän takana. Liisan vahvuus on siinä, että hän tekee niin kuin itse katsoo hyväksi ja seisoo sen takana. Taipuu, mutta ei murru, kuten kirjan liepeessäkin luvataan.

Eeva Rohas: Raivo

Tuuli oli älykkö, joka rakastui pahaan poikaan. He saivat tyttären, Lunan. Tarina alkaa siitä, kun Tuuli ja Luna jättävät alkoholisoituneen ja arvaamattoman Iljan. Tuuli on kääntäjä, jolta menee tärkeä työprojekti sivu suun. Uudessa kodissa Tuuli ja Luna nukkuvat patjoilla, kun eivät saa sänkyjä koottua. Raivossa äiti on masentunut, mutta joskus vahvuus on sitä, että lähtee.

Golzah Hashemzadeh Bonde: Olimme kerran

Tämä teos menee myös sarjaan vaikea äiti-tytärsuhde, mutta tämä on yksi koskettavimmista kirjoista, mitä olen lukenut. Viisikymppinen Nahid saa tietää, että hän kuolee syöpään. Nahid on paennut kolmekymmentä vuotta sitten Iranin islamilaista vallankumousta Ruotsiin. Hän luopui omasta elämästään, jotta hänen tyttärensä sai hyvän elämän. Nahid on yksinäinen, katkera, juureton ja kaipaa tytärtään, joka ei ole tarpeeksi läheinen. Tarina kerrotaan uskomattoman kauniisti.

Kirsikka Saari: Hölmö nuori sydän

Itähelsinkiläiseen lähiöön sijoittuvassa tarinan päähenkilöitä ovat 15-vuotiaat Kiira ja Lenni. He eivät ole mitenkään vakiintunut pari, kun Kiira tulee raskaaksi, ja he päättävät pitää lapsen. Molemmilla on kotona vähän vaikeaa, ja muutenkin kaikki on vähän vaikeaa. Tämä epätavallinen rakkaustarina särkee sydämen.

Liane Moriarty: Mustat valkeat valheet

Tässä romaanissa on useampia vahvoja äitejä, oikeastaan kaikki kirjan päähenkilöt voi laskea mukaan. Kirja on murhamysteeri, jonka henkilöitä ovat hyvämaineisen koulun pienten oppilaiden vanhemmat. Nuori yksinhuoltajaäiti Jane muuttaa alueelle, ja puuhakas Madeleine ottaa hänet siipiensä suojaan. Kolmas päähenkilö on heidän ystävänsä Celeste. Kaikilla on omat salaisuutensa, joita on vaikea avata spoilaamatta. 

Anna Gavalda: Lohduttaja

Romaanin päähenkilö on keski-ikäinen Charles, jonka elämä joutuu jonkinlaiseen kriisiin, kun hän saa tiedon lapsuudenystävänsä äidin kuolemasta. Matkalla kotiseudulle hän törmää Kateen, joka asuu suuressa talossa suuren puutarhan ja lapsilauman keskellä. Vahva äiti tässä on siis Kate, joka saa Charlesin muuttumaan työnarkomaanista yksinkertaisia asioita arvostavaksi ja levollisemmaksi mieheksi. Kate on välitön luonnonlapsi, joka elää omalla tavallaan.

Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa

Tuhat loistavaa aurinkoa kertoo kahdesta vaimosta, Mariamista ja Lailasta. Heidän miehensä halveksii ja hakkaa vaimojaan. Kuten kustantajan sivuilla kuvataan: afganistanilaisnaisen kohtalosta määräävät miehet, sota, talibanien hirmuhallinto. Mutta Mariamin ja Lailan välille kasvaa ystävyys, joka on kaikkia näitä vahvempi – ja joka saa heidät yhä uudestaan taistelemaan toivon ja vapauden puolesta.

Missä teoksessa sinun mielestäsi on hieno äitihahmo?

Oma huone -podcastin jaksossa 13 on käsittelyssä äitiys kirjallisuudessa. Ovatko äidit epäkiinnostavia? Miksi sadut ovat täynnä ilkeitä äitipuolia? Miten vanhemmuutta pitäisi käsitellä eri tavalla kuin tähän asti?

Uudessa jaksossa vieraamme Helmi Kekkonen kertoo, miksi hän halusi kirjoittaa tuoreen kirjansa Olipa kerran äiti. Pohdimme, millaisena äitiys näyttäytyy kirjallisuudessa ja millaista puhetta äitiydestä kaipaamme lisää.

Lastenkirjallisuudesta usein puuttuvat äidit. Alkaako seikkailu vasta silloin, kun äitiä ei ole? Vapauttaako äidin poissaolo lapsen itsenäistymään? Miksi äidin täytyy olla poissa, että lapsi voi aloittaa matkansa? Entä mistä kumpuavat lukemattomien satujen ilkeät äitipuolet?

"Voi tapahtua jotain sellaista, mikä kääntää olemisen ihan uudelle tasolle ja uuden näköiseksi, mutta silti mä pysyn samana ja mun elämä jatkuu." Helmi Kekkonen

Jaksossa olemme yhtä mieltä siitä, että äitiys-, vanhemmuus- ja perhekeskustelussa on paljon tasoja, joita pitäisi käsitellä enemmän. Keskustelussa korostuu arjen kaaos ja se, miten kaikki kaatuu koko ajan päälle.

Pohdimme, miksi keskustelu on niin mustavalkoista, miksemme voi puhua kaikesta yhtä aikaa: hyvistä ja huonoista hetkistä. Miksi vanhemmuus on niin ladattu aihe? Miksi niin monet naiset suorittavat äitiyttä, entä missä ovat suorittajaisät?

"Vanhemmuutta on käsitelty usein jonkun kriisin tai ikävän kautta, mutta miten tuoda esiin kaikki se hyvä ja ihanuus?" Helmi Kekkonen

Keskustelemme myös naiselle varatusta äiti-huora-madonna-roolijaosta. Naisen kuvaus on ollut pitkään hyvin stereotyyppistä. Ovatko äidille ja naiselle varatut roolit nyt oikeasti murtumassa niin kirjallisuudessa kuin yhteiskunnassakin?

Kuuntele jakso Soundcloudista, iTunesista, Spotifysta tai Acastista!

Osallistu Oma huone -podcastin lukupiiriin ja voit voittaa Helmi Kekkosen tuoreen, ihanan omaelämäkerrallisen teoksen Olipa kerran äiti.

Lue jokin äitiyttä käsittelevä kirja ja postaa sen herättämistä ajatuksista Instagramissa tägillä #omahuonelukupiiri.⁣

Voit pohtia postauksessasi esimerkiksi tällaisia kysymyksiä: Miten äitejä kuvataan kirjallisuudessa? Millaisia äitirepresentaatioita kaipaisit lisää? Miksi vanhemmuus ja erityisesti äitiys on niin latautunut aihe?

Kaikkien lukupiiriin 25.5.2019 mennessä osallistuneiden kesken arvomme Helmi Kekkosen maaliskuussa julkaistun kirjan Olipa kerran äiti. Teoksessaan Helmi Kekkonen kertoo oman täysin tavallisen ja kaikin tavoin ainutkertaisen tarinansa äidiksi tulemisesta. 

Otamme voittajaan yhteyttä Instagramin yksityisviestillä. Instagram ei sponsoroi, suosittele tai hallinnoi kampanjaa millään tavalla. ⁣Kirja on saatu arvottavaksi kustantajalta.

Oma huoneen ystäväkirjassa sukellamme podcastin vieraiden kanssa lukemisen ja kirjoittamisen perusasioiden äärelle. 13. jakson vieraamme on kirjailija Helmi Kekkonen, joka paljasti meille, miten on oppinut ottamaan tilaa kirjoittamiselle lapsiperhearjen keskellä.

Podcastin 13. jakson vieraaksi saamme kirjailija Helmi Kekkosen. Helmin neljäs teos, ihana, omakohtainen Olipa kerran äiti ilmestyi maaliskuussa Siltalalta.

Näin Helmi vastasi ystäväkirja-artikkelisarjamme kysymyksiin:

1. Minkä kirjan luit viimeksi, Helmi Kekkonen?

"Katja Kallion Valkokangastuksia. Se pohjautuu Katjan Imagessa julkaistuihin elokuvakolumneihin, mutta siinä on myös muita tekstejä. Mun on ollut nyt tosi vaikea lukea mitään, aina kun saan kirjan valmiiksi, mulla on sellainen hetki, että aivot ei vain vastaanota mitään pitkää tekstiä. Siksi se oli ihana, kun siinä on lyhyitä tekstipätkiä. 

Elokuvia on hirveä ikävä. Ennen lapsia kävin kaksi kertaa viikossa leffassa, nyt se on hiipunut tosi paljon. Se oli ihana, kun pääsi siihen maailmaan, mihin ei itse pääse nyt samalla tavalla katsomalla niitä elokuvia. Tosi fiksu, hauska ja lämmin kirja."

2. Kuka kirjallisuuden henkilöhahmo inspiroi sinua lapsena?

"Roald Dahlin Matilda on ensimmäinen, jonka muistan. Sitten on Pikku Naisten Jo ja Vihervaaran Anna. Lapsena myös vähän Pikku Myy. 

Tykkäsin myös tosi paljon Anni Polvan Tiina-kirjoista. Se oli ensimmäinen kirjasarja, joka jotenkin humahti. Oli tosi kiva kasvaa sen Tiinan kanssa. Jälkikäteen olen miettinyt, että jos niitä lukisi nyt, olisivatkohan ne ihan järkyttävän vanhanaikaisia?"

3. Haluisitko aina kirjailijaksi?

"En. Ihan pienenä halusin poliisiksi. Lukiossa kirjoittaminen alkoi kiinnostaa, koska luin tosi paljon, mutta... Se tuli ehkä vasta siinä vaiheessa, kun menin yliopistoon. Mulle vasta siellä yliopistossa Turussa selvisi, että siellä voi opiskella luovaa kirjoittamista. 

Kun pääsin siihen oppiaineeseen sisään, sitten se tuli tosi nopeasti, aloin suhtautua vakavasti omaan kirjoittamiseen. Mutta vasta aikuisiällä kuitenkin rupes tulemaan se haave, että tästä voisi ehkä tulla ammattikin. 

Jos en olisi päässyt opiskelemaan kirjallisuutta, olisin halunnut opiskelemaan pyskologiaa. Ehkä se näkyy kirjoittamisessanikin, että ihmismieli on se, mikä kiinnostaa. En ole yhtään mikään historian tai miljöön kuvaaja, vaan mua kiinnostaa se, mitä pään sisällä tapahtuu." 

4. Millaisia esteitä sinulla on kirjoittamiselle?

"Lapset lähinnä. Tai ei voi sanoa, että lapset on este, mutta perhe tuo haasteita kirjoittamiselle. Olen ollut aina aamukirjoittaja, mulle paras aika on 8–11 ja nyt ne aamut on viety pois. Se on ollut vaikeinta, ettei niitä ole. On täytynyt vain opetella toisenlaisia työtapoja. 

Olen aika hidas kirjoittaja, en kaipaa kauheasti mitään pitkiä ajanjaksoja tai flow-tiloja. Ehkä juuri siks, että työrupeamani eivät ole kovin raskaita, odotan aina tosi paljon sitä, että pääsen kirjoittamaan. Mulla ei ole sellaista kammoa kirjoittamisen suhteen. Mutta se aika ja tila, jota ei nyt ole niin paljon kuin toivoisi."

5. Minkä vinkin antaisit kirjailijaksi haluavalle?

"Lue. Kyllä mielestäni lukeminen on oleellisin. Lue ja kirjoita, ei siinä muita vaihtoehtoja ole. Toki sellainen järjetön kärsivällisyys, vaikka tuntuu, että on vuori kiivetttävänä, kyllä sinne sitten pääsee kapuamaan."

Helmi Kekkonen vierailee podcast-jaksossa, joka julkaistaan 1.5.2019. Kuuntele jakso Soundcloudissa, iTunesissa tai Spotifyssa! Tsekkaa myös Helmin kotisivut helmikekkonen.com.