Maailmalla ounastellaan, että puhelimien näytöiltä luettava chatfiktio tulee syrjäyttämään nuorille aikuisille suunnatun YA-kirjallisuuden. Angloamerikkalaisessa maailmassa chatfiktio eli chatfiction on jo todella suuri ilmiö, mutta se tekee vasta hyvin varovaisesti tuloaan Suomeen. Mitä chatfiktio oikein on ja miksi siitä kohistaan juuri nyt?
Chatfiction eli chatfiktio tarkoittaa draamamuotoisia kertomuksia, jotka etenevät puhelimen näytöllä tekstiviestien, WhatsApp-viestien, Facebook Messenger-viestien, ääniviestien, kuvien ja videoiden välityksellä. Tarina rakentuu kuin mikä tahansa tekstiviesti- tai WhatsApp-keskustelu, jota käydään ystävien kesken. Monesti chatfiction-tarinat käsittelevätkin ihmissuhteita, treffailua, opiskelua, työtä ja muita arjen ilmiöitä.
Tarinoiden koukuttavuus linkittyy tirkistelynhaluun: ketäpä ei kiinnostaisi tietää, mitä joku toinen keskustelee kavereidensa kanssa WhatsAppissa, vaikka kyse olisikin vain fiktiivisistä henkilöistä? Samalla fiktion keskiöön nousee dialogi, jota nyt käydään sosiaalisille medioille ominaisella chatkielellä, joka vilisee puhekieltä, emojeja, kuvia ja hashtageja.
Chatfiktio on suuri ilmiö maailmalla ja sille löytyy jo supersuosittuja sovelluksia kuten Hooked, jossa omia tekstiviestimuotoisia tarinoitaan voivat julkaista niin käyttäjät kuin ammattikirjoittajatkin. Romanttisten tarinoiden lisäksi sovelluksessa on runsaasti kauhun ympärille kietoutuvia chatdraamoja.
Angloamerikkalaisessa maailmassa chatfiktio on niin suosittua, että on arvioitu, että se saattaisi jossakin vaiheessa syrjäyttää kokonaan nuorten ja nuorten aikuisten suosiman young adult -kirjallisuuden. (Koivaara 2018.)
Suomessa tämä tuntuu kaukaiselta huolelta, sillä meillä on monia, jotka eivät vielä tiedä, mitä on YA-kirjallisuus. Mikäli olet yksi heistä, kannattaa lukea
Bibbidi Bobbidi Book -blogin Minnan kirjoittama teksti siitä, mitä
young adult -kirjallisuus oikein on.
Samanaikaisesti chatfiktio saattaa olla yksi vastaus huoleen nuorten heikkenevästä lukutaidosta.
Chatfiction-sarjat Suomessa?
Varovaisia chatfiktio-kokeiluja löytyy Suomestakin. Suomen ensimmäinen chatfiktio, Veera Ojolan kirjoittama Pientä säätöä julkaistiin keväällä 2018. Ronja Salmen luotsaaman Ryöväri-yrityksen toteuttamasta kehutusta draamasta kunnian keräsi Demi-lehti, jonka Instagram-tilillä sarja julkaistiin (ks. Erho 2019).
Vaikka
Pientä säätöä -sarja sai osakseen runsaasti kehuja ja voitti jopa erilaisia media-alan palkintoja, chatfiktiobuumi ei ole vielä saapunut kunnolla Suomeen.
Pientä säätöä -sarjan lisäksi Demi on julkaissut chatfiktiosarja
Insiden, jonka kaksi kautta löytyvät
Demin Instagramin kohokohdista.
Laura Friman puolestaan on kirjoittanut
Trendi-lehdelle chatfictio-sarjan
Pakko avautua!.
Näkyvimmin chatdraamojen tuottajana Suomessa on kunnostautunut Yle.
Sisko Savonlahti on käsikirjoittanut
En voi puhua juuri nyt -sarjan, joka on julkaistu
@areena.stories-Instagram-tilillä (ks. Ojola 2019). Sarjan toinen tuotantokausi on tuloillaan. Tililtä löytyvät myös chatdraamat
Ei mikään pretty woman ja
Lukas & ne muut.
Samalla tilillä on julkaistu myös chatfiktiota ja videokerrontaa yhdistäviä tarinakokeiluja kuten esimerkiksi
Kateuden liekki. Sarjan viimeisen osan käsikirjoittamiseen ja ideoimiseen saivat osallistua myös katsojat Instagram-viestien välityksellä.
Fiktiota puhelimen näytöllä, puhelimen näyttöjä painetuissa kirjoissa
Ehkä tuotantoprosessit ovat hitaita ja sen takia chatfiktion todellista rantautumista Suomeen vielä odotellaan. Samalla chatfiktiota, -kieltä ja -muotoa viedään painettuihin ja sähköisiin kirjoihin. Esimerkiksi keväällä 2020 Tammi julkaisee
Pientä säätöä -chatdraaman kuvaäänikirjana.
Syksyllä 2019 puolestaan ilmestyi
Mikko Toiviaisen painettu kirja
What’s up, elämä, jossa kirjailija käy WhatsApp-keskusteluja tunnettujen vaikuttajien kanssa erilaisista ajankohtaisista aiheista. Kirja on painettu siten, että kirjan sivuilla keskustelut etenevät visuaalisesti WhatsApp-viestien muodossa.
Tällaiset kokeilut ovat hauskoja ja tavoittavat toivon mukaan uudenlaisia lukijayleisöjä. Silti en voi olla ajattelematta, että sen sijaan, että chatfiktioon uskottaisiin muotona ja siihen panostettaisiin, vaikuttaa siltä, että chatkeskustelukin halutaan asettaa kirjan turvallisiin raameihin. Suomessa tunnutaan ajattelevan, että tarinan on saatava kirjan leima, jotta sen voi ottaa vakavasti.
Tämä harmittaa, koska chatfiktio saattaisi olla nimenomaan se keino, jolla heikosti lukevat nuoret saataisiin innostumaan teksteistä ja tarinoista. Kun implisiittisesti kuitenkin ilmaistaan, että vain kirjan muodon saanut teksti on kunnollista ja ”oikeanlaista” luettavaa, rakennetaan lähinnä turhia vastakkainasetteluja.
Toisaalta Suomesta ei oikeastaan löydy mielekästä alustaa, joka keräisi chatfiktio-tarinat yhteen. Toistaiseksi chatdraamoja on julkaistu Instagram Storyissa ja YouTubessa, mutta eri tahojen tuottamat tarinat ovat hajallaan, eikä niiden löytäminen ole kovin intuitiivista. Ehkä Suomessakin tarvittaisiin sivusto tai sovellus, joka kokoaisi chatfictionin selkeiden raamien sisäpuolelle, jotta muoto pääsisi todella kasvamaan ja vakiinnuttamaan asemaansa.
Uskon, että chatfiktiolla on paljon annettavaa kirjallisuudelle. Se on kiehtova muoto, joka mahdollistaa esimerkiksi tarinan aukkoisuudella leikkimisen aivan uudella tavalla. Samalla toivon, että tarinoiden aiheet laajentuisivat ihmissuhdedraamasta myös muihin aiheisiin. Jäänkin innolla seuraamaan, millaisia chatdraamakokeiluja vielä lähivuosina näemme!
Kuuntele myös Oma huone -podcastin jakso, jossa keskustelemme Mikko Toiviaisen kanssa digitalisaation vaikutuksesta kirjallisuuteen.
Teksti perustuu Jyväskylän yliopiston kirjoittamisen syventävien opintojen kurssille kirjoittamaani pohdiskelutehtävään.
 |
| Sisko Savonlahden kirjoittamassa chatfiction-draamassa En voi puhua juuri nyt muun muassa raportoidaan kavereille Tinder-treffeistä. |
Lähteet:
